Kotimaista kalaa kestävällä tavalla
Tällä hetkellä suomalaisten syömä kala on pääosin norjalaista lohta ja muuta tuontikalaa. Lähempääkin löytyisi, muun muassa silakkaa ja kotimaista kirjolohta.
![4x5 kuvasuhde]()
Sanna Kuningas
Sanna toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa
Kalan positiiviset terveysvaikutukset, kuten terveelliset omega-3-rasvahapot, tunnetaan laajasti. Tämän vuoksi kalan kysyntä lisääntyy jatkuvasti sekä kotimaassa että maailmalla.
Koko 2000-luvun ajan ovat ympäristömyrkkyjen, kuten dioksiinien ja PCB:n, pitoisuudet suomalaisissa luonnonkaloissa laskeneet. Myös Itämeren silakan ympäristömyrkkypitoisuudet ovat laskeneet lailla säädettyjen enimmäispitoisuuksien alle. Silakat ovat siis turvallista syötävää.
Samaan aikaan kun myrkkypitoisuudet ovat kotimaisessa kalassa laskeneet, on kulutus mennyt päälaelleen viimeisten vuosikymmenien aikana. Tällä hetkellä ainoastaan alle 20 % Suomessa syödystä kalasta on kotimaista. Siitä huolimatta, että täällä on hyvät luonnonkalavarat sekä potentiaalia kalan tuotannolle.
Suosituin kala suomalaisten ruokapöydässä on norjalainen kasvatettu lohi. Perässä seuraavat ruotsalainen kirjolohi ja Aasiasta tuotu tonnikala.
Kotimaisesta silakkasaaliista suomalaisten ruokapöytään päätyy vain pari prosenttia
Silakan osuus Suomen merialueen kaupallisen kalastuksen kokonaissaaliista on vuosittain noin 90 %. Silakan koko saalismäärästä vain muutama prosentti käytetään kotimaassa ihmisten ravinnoksi. Suurin osa käytetään turkiseläinten ja kalan rehuksi. Lisäksi silakkaa viedään ulkomaille.
Silakan ja kilohailin troolikalastus ja silakan rysäkalastus saivat kesällä 2018 ensimmäisenä Suomessa MSC-sertifikaatin tunnustuksena kestävästi toteutetusta kalastuksesta. Nyt olisi aika palauttaa silakka kunniaan ja nostaa se useammin ruokapöytään.
Silakan myrkkypitoisuudet ovat laskeneet, kalastus on kestävää ja kotimaisuusaste korkea. Lisäksi syömällä Itämerestä kestävällä tavalla kalastettua kalaa voidaan merestä poistaa samalla rehevöittäviä ravinteita.
Silakan kalastusta merellä.
Kotimaisen kalankasvatuksen ravinnekuormitus on vähentynyt huomattavasti
Kansallisessa vesiviljelystrategiassa kalankasvatuksen toivotaan lisääntyvän Manner-Suomessa. Tavoitteena olisi, että vuoteen 2021 mennessä tuotanto on vähintään 20 miljoonaa kiloa vuosittain.
Ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö laativat yhteistyönä kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman vuonna 2014. Tässä suunnitelmassa on tunnistettu merialueita, joilla tuotantoa voidaan lisätä kestävästi.
Suunnitelmassa suositellaan, että suuret kalankasvatuslaitokset tulisi sijoittaa avovesialueille. Avomerellä vesi vaihtuu tehokkaammin ja mahdollinen kuormitus ei kohdistu rannanläheisille herkille alueille.
Kalankasvatusallas avomerellä.
Kalankasvatuksessa on tehty huomattavia edistysaskeleita. Ravinnekuormitus onkin vähentynyt merkittävästi sitten 1990-luvun. Tänä päivänä kalankasvatuksen osuus Itämereen tulevista rehevöittävistä ravinteista on 1–2 %.
Etenkin rehun osalta on saavutettu suurta edistystä. Lisäämällä Itämerestä kalastetun silakan osuutta kalajauhossa voidaan tukea kalataloutta kalastajista kalankasvattajiin. Samanaikaisesti voidaan lisäksi vähentää Itämeren ravinnepäästöjä.
Kasvatuksessa myös varmistetaan, ettei kalaan sitoudu haitta-aineita. Esimerkiksi dioksiinit poistetaan kasvatetun kalan rehusta.
Suomessa kasvatetusta kalasta merkittävin osa on kirjolohta. Kotimainen kasvatettu kirjolohi on Suomen WWF:n kalaoppaassa merkitty vihreällä värillä. Se on osoitus kirjolohen ympäristövaikutusten minimoinnista. Norjalainen kasvatettu lohi on puolestaan merkitty keltaiseksi eli harkiten ostettavaksi johtuen suuremmista negatiivisista ympäristövaikutuksista.