Kalankasvatus Suomessa

Kalankasvatus vastaa kasvaneeseen kalan kysyntään kestävällä tavalla. Suomen merialueella kasvatetaan valtaosa kulutukseen päätyvästä kotimaisesta kirjolohesta ja siiasta. Suurin osa kotimaisesta kasvatetusta kalasta on kirjolohta.


Merialueen kalankasvatus tapahtuu verkkoaltaissa, joissa kalat ovat tyypillisesti kahden kasvukauden ajan. Poikaset tuodaan mereen keväällä tai syksyllä noin vaaksan mittaisina. Ensimmäisen kasvukauden lopussa kirjolohet ovat muutaman sadan gramman painoisia. Toisen kasvukauden jälkeen kirjolohet perataan kauppoihin ja jalostukseen tyypillisesti hieman yli kaksikiloisina. Siikojen kauppakoko on noin kilon verran.

 Kalojen siirtoa kasvatuskassista
Poikaset haavitaan siirtoa varten.

Kasvatetun kalan tuotanto siirtyy avomerelle

Kasvatetun kalan tuotanto on pienentynyt 1990-luvun huippuvuosista, sillä herkillä merialueilla ympäristölupia on pienennetty tai lakkautettu. Kalankasvatuksen ravinnepäästöt ovat kuitenkin pienentyneet 60–70 % siitä, mitä kuormitus enimmillään on ollut. 

2010-luvun loppupuolella tuotannon määrä on lähtenyt hitaaseen kasvuun, sillä avoimille merialueille on myönnetty myös uusia ympäristölupia. Tuotannon odotetaan kasvavan edelleen alueilla, joissa kasvatuksen edellytykset on todettu sopiviksi ilman haitallisia ympäristövaikutuksia.

Rannikon läheisyydessä voi jatkossakin olla poikaskasvatusta ja kalojen talvisäilytystä. Näiden toimintojen ravinnekuormitus on pientä.

Viimeisen kasvukauden laitokset sijaitsevat uloimpien saarten suojissa tai jopa täysin avomerellä. Kalankasvatuksen alueellista sijoittumista ohjaa muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön laatima kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma.

 Kalankasvatuskassi avomerellä
Kalankasvatuskassi avomerellä.

Itämerirehun käyttö pienentää Itämeren ravinnekuormaa

Kaloja ruokitaan rehupelleteillä. Rehuissa käytetään yhä enemmän kasviperäisiä raaka-aineita. Rehuissa käytettävästä kalasta suurin osa on Itämerestä kalastettua silakkaa ja kilohailia. Näistä on kalajauhon ja kalaöljyn valmistuksen yhteydessä poistettu ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiinia.

Tällaista rehua on alettu kutsua ns. itämerirehuksi. Se kierrättää Itämeren kalavarantojen fosforia ja typpeä kasvatettuun kalaan. Näin vähennetään Itämereen ulkopuolelta tulevaa ravinnevirtaa.

Kalankasvatuksen ympäristövaikutusten pienentymisen vuoksi Suomen WWF on luokitellut kotimaassa kasvatetun kalan vihreälle listalle. Kotimaisen kirjolohen etuna on myös se, että Suomen merialueella ei ole Norjan lohenkasvatuksen suurena uhkana olevaa lohitäitä. Silti Suomessa kulutetuista lohikaloista yli 70 % tuodaan ulkomailta. 

Vesiviljely on maailmanlaajuisesti kasvava ala

Kala on tärkeä osa terveellistä ruokavaliota, muun muassa sen sisältämien hyvien omega-3-rasvahappojen vuoksi. Erilaisia luonnonkaloja ja kasvatettua kalaa tulisi suositusten mukaan syödä ainakin kaksi kertaa viikossa.

Pelkillä luonnonkalavaroilla ei pystytä vastaamaan yhä lisääntyvään kalan kysyntään. Kalojen, äyriäisten ja simpukoiden viljely on maailman nopeimmin kasvava ruuantuotannon sektori. Ihmisravinnoksi päätyvästä kalasta yli puolet tuleekin kasvatuksesta. Kalastuksen osuus taas pienenee vuosi vuodelta.

Kala on tehokas rehun hyödyntäjä. Tämän ansiosta kalankasvatuksen hiilijalanjälki on pieni muuhun eläintuotantoon verrattuna.

Kalankasvatuksella on monelle suomalaiselle saaristokunnalle myös iso taloudellinen merkitys. Se tarjoaa ympärivuotisia työpaikkoja ja tuo verotuloja palveluiden ylläpitämiseksi. Kaiken kaikkiaan hyvin suunniteltu kalankasvatus ei ole ristiriidassa muiden elinkeinojen ja ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa.