Pohjaeläimet elävät kovilla ja pehmeillä pohjilla

Pohjaeläimillä tarkoitetaan sellaisia selkärangattomia eläimiä, jotka viettävät suurimman osan elinkierrostaan meren pohjassa joko pehmeään ainekseen kaivautuneina tai kovaan ainekseen kiinnittyneinä.


Pohjaeläinten laajaan joukkoon mahtuu lajeja useista eri lajiryhmistä. Pohjaeläinlajisto muodostuu paikallisten olojen mukaiseksi. Eliöyhteisön koostumusta määrittävät pääsääntöisesti pohjan rakenne, veden syvyys ja suolaisuus sekä rannan avoimuus. 

Kilkki on Suomen rannikon kookkain pohjaeläin

Pohjaeläimet ovat enimmäkseen melko pieniä, mutta paljaalla silmällä helposti havaittavissa. Suomen rannikon kookkain pohjaeläin on kymmensenttiseksi kasvava kilkki. Monien muiden pohjaeläinten tapaan ne viettävät osan elämästään pohjaan kaivautuneina tai pohjan päällä liikuskellen ja poikkeavat välillä ruokailemaan vedessä.

Kilkkien seurana Itämeren pohjaeläimistössä on muun muassa katkoja ja katkarapuja, massiaisia, moni- ja harvasukasmatoja sekä tietenkin erilaisia simpukoita ja kotiloita.

Matalilla merialueilla pohjaeläimistöön kuuluu myös erilaisia hyönteisten, kuten vesiperhosten ja korentojen toukkia, jotka usein elävät vedessä pidempään kuin lentävinä aikuisina.

 Levämatolla ryömivä kilkki
Jopa kymmensenttiseksi kasvava kilkki on hurjasta ulkonäöstään huolimatta rauhallinen raadonsyöjä

Pehmeiden pohjien eläinyhteisö on monilajinen

Pehmeissä pohjissa asuvat mm. simpukat, kotilot, äyriäiset, harva- ja monisukasmadot sekä makkaramadot. Eliöyhteisön kookkaimpia otuksia ovat simpukat. Yleisimpiä simpukkalajeja Suomen rannikolla ovat lähes missä tahansa viihtyvä liejusimpukka ja hiekkaisemmista pohjista pitävä hietasimpukka.

 Lähikuva liejusimpukasta hiekalla
Liejusimpukka on yleisimpiä pehmeiden pohjien eläimiä Itämeressä

Harva- ja monisukasmadot sekä katkat ryömivät pohja-aineksessa

Simpukoiden seurana pohja-aineksessa ryömivät erilaiset madot. Maalla elävien kastematojen vetiset serkut, harvasukasmadot, ovat läpikuultavan vaaleita ja hentoja.

Harvasukasmatojen ja simpukoiden seasta löytyy myös hieman tuhatjalkaisia muistuttavia monisukasmatoja. Ne saalistavat kaikkea itseään pienempää pohja-aineksessa sekä pohjanläheisissä virtauksissa. Monisukasmadoista kookkain on merisukasjalkainen, joka voi venähtää jopa 20 senttimetrin pituiseksi.

Ahkerimmin merenpohjaa myllertävät valko- ja merivalkokatkat. Nämä pikkuruiset äyriäiset elävät pohja-aineksen päällikerroksessa, muutaman senttimetrin syvyydessä, mutta käyvät vähän väliä vedessä ruokailemassa. 

Kovilla pohjilla piileskelee monenlaisia pohjaeläimiä

Kovilla pohjatyypeillä, kuten vedenalaisilla kalliolla, lohkareilla ja kivikoissa, elää monenlaisia pohjaeläimiä. Osa niistä kiinnittyy suoraan kovaan alustaan, osa taas tarvitsee leviä suojakseen. Näkyvimpiä ovat muutaman sentin mittaisiksi kasvavat sinisimpukat, joita löytyy eniten lounaisrannikon ulkosaaristosta.

Toista ääripäätä näkyvyyden suhteen kansoittavat polyypit, joiden läpikuultavat runkokunnat on helppo sekoittaa rihmamaisiin leviin. Niin polyypit kuin sinisimpukatkin kasvavat alustaan kiinnittyneinä, eivätkä vilistä karkuun niitä etsiviltä ja tarkkailijoilta. 

Koviin pohjiin kiinnittyneiden levien pinnoille kertynyttä piilevää laiduntavat kotilot, katkat ja etanat ovat helposti nähtävissä, kun levämassaa hieman liikuttelee.

 Sinisimpukan kuori on auki ja vaippa erottuu oranssina. Sifoni suodattaa vettä
Sinisimpukat suodattavat ahkerasti ravinteita vedestä

Pohjaeläimiä:

  • Kilkki (Saduria entomon)
  • Liejukatka (Corophium volutator)
  • Liejusimpukka (Macoma balthica)
  • Hietasimpukka (Mya arenaria)
  • Harvasukasmadot (Oligochaeta)
  • Merisukasjalkainen (Hediste diversicolor)
  • Liejuputkimadot (Marenzelleria spp.)
  • Valko- ja merivalkokatkat (Monoporeia affinis, Pontoporeia femorata)
  • Uposkuoriaiset (Macroplea spp.)
  • Sinisimpukat (Mytilus trossulus)
  • Polyypit (Cordylophora caspia, Laomedea loveni)
  • Katkat (Gammarus spp.)
  • Siirat (Idotea spp.)
  • Leväkotilo (Theodoxus fluviatilis)
  • Sukkulakotilo (Hydrobiidae)
  • Sukkulamerietana (Limapontia capitata)