Itämeren seurantaohjelma kokoaa tutkimustietoa yhteen, tulokset kertovat meren tilan kehityksestä

Iso osa Itämereen kohdistuvasta tutkimuksesta on sellaista, jossa seurataan meren tilaa ja muita siihen liittyviä asioita, esimerkiksi meren ravinnekuormitusta. Vuodesta toiseen jatkuva seuranta paljastaa, mihin suuntaan meri ja meriluonto ovat kehittymässä. Tämä on tärkeää tietoa merenhoidolle.


Itämeren seurantaa varten on laadittu erityinen merenhoidon seurantaohjelma. Se takaa, että seuranta on suunnitelmallista ja tehokasta. Ohjelma kokoaa yhteen eri tutkimuslaitosten ja muiden tahojen tekemän seurannan, ja sitä koordinoi Suomen ympäristökeskuksen merikeskus.

Itämeren seurannassa tehdään yhteistyötä muun muassa Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) kanssa. Seurantaohjelma on osa Euroopan unionin yhteistä mertensuojelua.

Luonnon monimuotoisuutta seurataan monella mittarilla

Yksi seurantaohjelman tärkeä osa-alue on luonnon monimuotoisuus. Osa-alue sisältää sekä lajien että elinympäristöjen seurantaa. Seurattaviin lajeihin kuuluvat muun muassa hylkeet, saariston pesimälinnut ja talvehtivat vesilinnut. Kaloista seurataan muun muassa silakkaa, lohta, vaellussiikaa, meritaimenta ja rannikkokaloja.

Lajiseurannat ovat monipuolisia. Esimerkiksi linnuston seuranta tuottaa tietoja pesimäkantojen koosta ja levinneisyydestä, mutta lisäksi seurataan muun muassa merikotkan poikastuotantoa ja mahdollisia lintujen joukkokuolemia. Kalakantojen seurannassa tarkkaillaan kantoihin kohdistuvan kalastuksen kestävyyttä. Saatuja tuloksia peilataan kannoille asetettuja tavoitteita vasten.

Läpinäkyviä meduusoja ja ruskeaa ja vihreää pohjaa
Rantaveteen kokoontuneet korvameduusat kiinnostavat tutkijoita

Elinympäristöjen seuranta kattaa sekä merenpohjan että itse veden. Tietoa kerätään erilaisilla pohjilla elävistä eläinyhteisöistä sekä vedessä leijuvasta kasvi- ja eläinplanktonista. Myös merenpohjien vauriot, veden laatu ja erilaiset fysikaaliset olot kuuluvat seurattaviin asioihin.

Seuranta ulottuu vaarallisista aineista meriroskiin ja meluun

Aivan oman osa-alueensa muodostaa haitallisten ja vaarallisten aineiden seuranta. Itämerta ovat sen lähihistoriassa vaivanneet erityisesti PCB-yhdisteet, dioksiinit ja muut orgaaniset klooriyhdisteet sekä raskasmetallit ja öljy. Näiden ja muidenkin haitallisten kemikaalien pitoisuuksia seurataan niin vedestä, merenpohjasta kuin kaloistakin.

Seurantaohjelman muita teemoja ovat muun muassa kaupalliset kalakannat, vieraslajit ja rehevöityminen. Kalastoseuranta on osa EU:n kalatalouden tiedonkeruuohjelmaa. Ohjelmassa kaikki jäsenmaat keräävät tietoja kalastuksesta ja kalakannoista samoilla periaatteilla.

Suomessa seurataan nykyisin myös meren ja rantojen roskaantumista. Meriroskien seuranta perustuu osittain kansalaishavaintoihin, osittain mikroroskien keruuseen vedestä. Toinen uusi seurantakohde on vedenalainen melu.

Seuranta auttaa hoitamaan merta

Seurannan perimmäinen tarkoitus on saada tietoa meren tilan kehityksestä, jotta merta voidaan hoitaa oikein ja tehokkaasti. Merenhoito on tavoitteellista toimintaa; yhteinen tavoite kaikille EU:n merialueille on, että meren tila on hyvä

Hyvä tila määritellään lukuisten eri indikaattorien tai muuttujien kautta, ja juuri näitä muuttujia seurataan Itämeren seurantaohjelmassa. Ohjelman eri kohdissa kerrotaankin, millaiset ovat juuri kyseisen kohdan tilatavoitteet.

Saavutetaanko meren tilalle asetetut tavoitteet?

Seuranta osoittaa, että Suomen merialueiden tila on joillakin mittareilla jo hyvä, eli tilatavoitteet on saavutettu. Esimerkiksi hallin ja merikotkan kannat ovat kasvaneet ja niiden tila on pääosin hyvä. Monien kiellettyjen tai rajoitettujen haitallisten aineiden pitoisuudet ovat vähentyneet vedessä, sedimentissä ja kaloissa. Ruoaksi käytettyjen kalalajien tila onkin jo tältä osin hyvä – joskin kalojen käyttösuosituksia on syytä edelleen noudattaa.

Ongelmia on kuitenkin edelleen. Esimerkiksi bromattujen palonestoaineiden kynnysarvot ylittyvät kaikilla Suomen merialueilla. Rehevöityminen vaivaa yhä: se ei ole hellittänyt millään Suomea ympäröivällä merialueella, ja heikoin tila on Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Rehevöityminen heikentää muun muassa meriluonnon monimuotoisuuden ja merenpohjan tilaa. Se vaikuttaa huonontavasti myös ravintoverkkojen ja kaupallisesti hyödynnettävien kalakantojen tilaan.