Vedenalainen melu vaivaa Itämerellä – tutkimukset ovat vasta alussa

Edes Itämeren syvänteet eivät saa viettää enää hiljaiseloa. Ihmisen tuottama meteli kaikuu kaikkialla vedenpinnan alapuolella. Vedenalainen melu on visainen ongelma siksi, että se ei häiritse ihmistä itseään. Niinpä koko asiaan on ryhdytty kiinnittämään huomiota vasta viime vuosina.


Merieliöille melu voi olla todella haitallista. Niiden aistinelimet ovat herkistyneet kuulemaan vedenalaisia äänisignaaleja, jotka ovat usein hienovaraisia. Raju äkillinen melu on eläimille šokki, joka voi pahimmillaan tappaa.

Näkymä matkustajalaivan kyydistä merelle ja tuulivoimapuistoon. Kuva: Eija Rantajärvi.

Melua esiintyy etenkin laivaväylillä

Kauppamerenkulku on merkittävä ja ennen kaikkea jatkuva vedenalaisen melun lähde. Ihmisen aiheuttamaa melua esiintyykin eniten meriliikenteen reiteillä ja niiden läheisyydessä. Meriliikenteen aiheuttaman melun voimakkuus riippuu taas liikenteen määrästä. 

Vedenalaisen jatkuvan äänen jakautuminen Itämeressä. Lähde: HELCOM.

Jos tarkastellaan kaikkea veden alla tavattavaa melua, on muistettava, että osa siitä on peräisin luonnon prosesseista. Luonnossa melua syntyy tuulista, aallokosta ja ukkosesta. Aallokon merkitys melun lähteenä korostuu meren ulapoilla.

 Punaisina erottuvat väylät. Vihreää löytyy lahtien pohjukoista.
Itämeren äänikartta. Äänen voimakkuus kasvaa vihreästä keltaisen kautta punaiseen. Lähde: BIAS-projekti.

Melua syntyy moottoreista, ruoppauksista ja kaikuluotauksesta

Vesi kuljettaa ääntä tehokkaasti: ääniaallot etenevät siinä melkein viisi kertaa nopeammin kuin ilmassa. Pienestäkin laivasta lähtee ääntä, joka voi kantaa tyynellä säällä viiden tai kymmenen kilometrin päähän. Ison tankkerin saattaa havaita äänimittauslaitteilla jopa päivää ennen kuin laiva tulee näkyviin.

Laivojakin kovempaa meteliä syntyy ruoppauksesta. Pahimmillaan veden alla vielä räjäytellään, mikä aiheuttaa todella voimakkaan melupiikin. Myös vedenalainen rakentaminen ja sota-alusten kaikuluotaimet tuottavat voimakasta melua.

Kartta vedenalaisen melun esiintymisestä.
Vedenalaisen melun alueellinen esiintyminen Itämerellä vuosina 2003–2007 ja sen vaikutus turskaan, hylkeisiin ja pyöriäiseen. Tässä yhteydessä melun määrä perustuu meriliikenteen ja tuulipuistojen aiheuttamaan meluun. Vaikutustaso 1 (impact level 1) tarkoittaa, että eliöstö kuulee melun. Tasolla 2 melu haittaa eliöstön kommunikaatiota. Tasolla 3 eliöstö välttää melua, ja tasolla 4 melu aiheuttaa fysiologisia vaikutuksia. Lähde: HELCOM.

Melua mitataan hydrofoneilla

Melua mitataan vedenalaisilla mikrofoneilla eli hydrofoneilla. Siihen, miten merieläin kokee melun, vaikuttavat kuitenkin monet muutkin seikat kuin melun voimakkuus. Iso merkitys on äänen taajuudella sekä sillä, onko melu jatkuvaa vai satunnaista. Vedenalaisen melun arvioinnissa käytetäänkin eri luokkia sen mukaan, millaisia vaikutuksia melulla on merieliöihin.

Hydrofoni mittaa vedenalaista melua.
Vedenalaista melua mitataan hydrofonilla. Kuva: Jukka Pajala.

Euroopan unionissa ollaan kehittämässä kriteereitä, joiden avulla voitaisiin määrittää, onko merialue melun osalta hyvässä tilassa vai ei. Kun perusteet on saatu, voidaan Suomessakin tehdä arvio Suomen merialueiden melutilanteesta.