Metsästys ja kalastus Ahvenanmaalla ennen vanhaan – ensimmäiset asukkaat olivat hylkeenmetsästäjiä ja kalastajia

Hylkeenmetsästys ja kalastus houkuttelivat ensimmäiset ihmiset Ahvenanmaalle idästä yli 6000 vuotta sitten. Uskotaan, että he tulivat ensin kausiluonteisesti metsästämään ja kalastamaan, ennen kuin he asettuivat vakituisesti Ahvenanmaalle.

Åsa Hägg

Intendent, Ålands Jakt- och fiskemuseum

Metsästysajat olivat hyvät, ja hylkeitä metsästettin sekä kivinuijilla, harppuunoilla että verkoilla. Kaikki hylkeestä otettiin talteen: nahka, rasva, luut ja liha.

Ahvenanmaalla oli asutusta sekä pronssi- että rautakaudella

Ahvenanmaalla on ollut vakituinen asutus jo 4000 vuoden ajan. Aluksi Ahvenanmaalla asui enemmän metsästäjiä ja keräiliöitä kuin viljeliöitä, mutta 1500 eKr pronssikauden löydöt osoittavat, että Ahvenanmaalla asui myös maanviljelijöitä.

Hyvät kalavedet, hylkeiden saatavuus sekä Ahvenanmaan sijainti idästä tulevan kauppareitin yhteydessä, ovat luoneet hyvät olosuhteet kasvavalle ja vauraalle yhteiskunalle.

Ahvenanmaa ja kalastus: silakka oli ennen vanhaan yleisin saalis

Silakka oli ennen vanhaan yleisin saalislaji. Silakan tarjonta on vaihdellut. Ajoittain turskalla ja suomukaloilla, kuten ahvenella ja hauella, on ollut suuri merkitys.

Made, siika, hauki, lahna, särki ja salakka olivat tärkeitä saaliskaloja kotitaloudelle. Näitä myytiin satunnaisesti, mutta niillä oli vähemmän merkitystä myyntikaloina.

Silakkaverkkoja tehtiin kotitekoisesta pellavalankaasta ja myöhemmin puuvillasta.

1600-luvulla kalat yleensä suolattiin, mutta ennen tätä kuivattu kala oli yleisempi. Jo 1600-luvulla ahventa ja haukea kuljetettiin elävänä Tukholmaan.

Kalastajat saapuvat puuveneillä kalastajakylään.
Kutevaa kalaa ei pystytty pyydystämään kotirannasta joten silloin matkustettiin kalastajakyliin.

Keväisin nuottaaminen

Nuottaus on erittäin vanha kalastusmenetelmä.  Siitä on monia eri muotoja vanhan kalastuskultuurin yhteydessä. Se oli 1800-luvun puoliväliin asti ainut luotettava menetelmä kalastaa keväisin leikkivää silakkaa.

Nuotta oli valtava pyydys: se oli jopa 200 metriä pitkä. Pienemmällä nuotalla kalastettiin yleensä ahventa ja haukea. Monet ihmiset eri talouksista nuottasivat yhdessä.

Kalastajakylät ja syksyllä leikkivä silakka

Leikkivää kalaa ei pystytty pyydystämään kotirannasta, joten silloin matkustettiin kalastajakyliin.

Jacob-messuilla 25. heinäkuuta ja Ida-päivänä 14. syyskuuta kotikylissä olivat ainoastaan vanhat ja sairaat kotona. Työkykyiset ja lapset olivat kalastajakylissä ulkosaaristossa kalaverkkoineen ja turskapilkkien kera.

Työpäivät olivat kalastajakylissä pitkiä ja työtahti melkein epäinhimillinen. Matkustaminen, esimerkiksi kalastajakyliin ja markkinoille, oli usein vaarallista.Työ oli raskasta ja mukavuuksista oli puute, mutta näitä päiviä pidettiin kuitenkin saaristoelämän valopilkkuina erityisesti nuorten keskuudessa.

Hylkeenpyynnillä on pitkä historia

Hylkeenpyyntiä ei pelkästään harrastettu kivi- ja pronssikaudella, vaan sitä jatkettiin kaikkina vuosina sekä talvella, keväällä että kesällä. Enimmäkseen hylkeenpyyntiä tekivät miehet, kun taas kalastukseen osallistuivat sekä miehet että naiset.

Hylkeet viihtyvät Ahvenanmaan karuilla kallioilla.

Hylkeenmetsästys on edelleen sallittua Ahvenanmaalla. Kiintiö on 450 hyljettä per vuosi, mutta harva metsästäjä metsästää hylkeitä. Kalastus sen sijaan on edelleen tärkeää Ahvenanmaalla, mutta lähinnä virkistystarkoituksena. Kaupallisessa kalastuksessa tärkeimmät lajit ovat ahven, hauki, kuha, lohi ja siika.